Pari lisäystä lopussa !


Oon ollu jo tunnin hereillä eli ei noi yöunet taas kovin pitkät olleet. Söin illalla porkkanoita ja ne laittokin jostain syystä vattan toimiin vähän liiankin hyvin. En viitsi pomppia edestakas sängyn ja vessan välillä, niinpä istuin koneelle.

Photobucket

Näin toissayönä unta ensirakkaudestani. Siis siitä ihan ensimmäisestä.
Jälleen kerran.
Me ollaan
vieläkin silloin tällöin yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse, koska näämme toisistamme unia ja aina joskus kerrommekin ne sitten toisillemme. Yleensä ne vielä tapahtuukin lähekkäin. Siis ne unennäöt. Se se on telepatiaa jos mikä.
Jo semmosena alle kouluikäisinä me tykättiin toisistamme (ei sitä kai silloin vielä voi rakkaudeksi kutsua ?) kun asuttiin naapuritaloissa.
No, heidän perheensä muutti toiselle puolelle kaupunkia ja sitten mekin muutettiin ja tietysti vastapäiselle puolelle kaupunkia, joten yhteydenpito jäi vähemmälle. Myöhemmin sitten seurusteltiinkin, oltaskohan oltu 17 vuotiaita. Me muuten ollaan hyvin saman ikäsiä; mää oon 3 viikkoa häntä (ja hänen kaksosveljeään) vanhempi.

Silloin 16-17 vuotiaana eli jotakuinkin 33 vuotta sitten  (v. 1976), hän vaan yhtäkkiä ilmestyi oveni taakse, tai siis meidän oven taakse kun asuin silloin vielä kotonakotona. Alettiin seurusteleen ja seurusteltiin vajaa vuosi (jos nyt oikeen muistan) ja se päättyi siihen kun hän lähti Helsinkiin opiskeleen. Alkuun se seurustelu onnistuikin, vaikka hän olikin Helsingissä ja mää Tampereella, mutta jotenkin vaan se yhteydenpito kuivui kokoon. Siitä varmaan johtuu, etten usko kaukosuhteisiin.
Hän olis 10 vuotta myöhemminkin halunnu jatkaa seurustelua mun kanssani, mutta silloin oli sitten jo muita esteitä ja mun elämässäni puhalsi uudet tuulet. En väitä etteikö siihen toki
haluja olisi ollut, mutta se ei vaan silloin ollut mahdollista.

Meillä jäi paljon
yhdessä kokematta ja se on usein ollut sähköpostienkin aiheena. Lähetin hänelle eilen sähköpostia sen toissaöisen unen johdosta ja sain vastauksenkin saman tien. Viestin sisältöä en tietenkään tässä paljasta, mutta sen verran voin sanoa, että se sai kylmät väreet meneen selkää pitkin. Sellaiset suurten tunteitten kylmänväreet. Itse asiassa ne menee vieläkin.
"Kyllä ne muistot minullekin tulee mieleen, eikä se ensirakkaus ole minun osaltani mihinkään sammunut. Aina ikävä."

Teimme nyt sitten sopimuksen, että tapaamme viimeistään kesällä ja suunnittelemme asiamme sitä silmällä pitäen niin, että se tapaaminen on kans mahdollista. Toisaalta mietin, että onko minusta siihen. Nyt on ainakin perhosia vattassa. Itse asiassa niitä on iso parvi. Jättimäinen. Onko musta tapaan hänet kun tiedän mitä hän tuntee mua kohtaan ? Mitähän ihmettä siitäkin taas seuraa ? Jos ei mitään, niin loppuuko hyvä ystävyyskin ?
Kuitenkin oon jo vuosia aatellut, että me vielä joskus ollaan kasvotusten selvittämässä niitä vanhoja asioita ja suunnittelemassa uusia. Kai ? Oonkoos mää ihan järjetön kun ajattelen koko asiaa ?
Apua !

 

Photobucket


Kukkuu täältä taas, kello on nyt 7.35.

Tänään on se talon kuntoarviointi. Alkavat sen kierroksensa kuulemma vasta klo: 10 jälkeen. Pah !

 

Kasvihuoneostoksilla.
Ostin eilen illalla kasvihuoneen, tai oikeestaan kaksi.