Muutama kuva siltä ajalta, kun saatiin asua rivitalossa Pälkäneellä. No, siellä asumisesta minulla ei ole oikeastaan muita hyviä muistoja kuin se asunto ja sen rivitalon sijainti.
Teen tämän postauksen erään tosi hyvän blogiystäväni piristykseksi.
Kaikilla meillä on omanlaisensa vihreäpeukalo. Eivät kaikki ole puutarhureita tai hortonomeja taidoiltaan. Asenne ratkaisee ! AINA !
Touhu eteni seuraavanlaisesti:
Koska se nurmikon pohja oli sellasta kovahkoa savimaata, jossa oli vain ohut multakerros päällä, se oli helppo lapiolla "leikata" suorareunaiseksi. Käytin apuna linjanarua, että sain sitten ladottua tiilet suoraan linjaan vierekkäin.
Kaistaleen syvyys oli n. 20 cm ja jotakuinkin tiilen pituuden verran leveä. Pohjalle laitoin paksun juurimaton niin, että montun reunatkin tuli matotettua. Inhoan sydämeni pohjasta sellaista kivistä tehtyä kukkapenkin reunaa, jossa rikkaruohot kasvaa tiilien/kivien välistä.
Maton päälle lapioin n. 10-15 cm hiekkaa, jonka päälle ladoin tiilet. Tiilet ostin ihan K-raudasta; sellaisia tiiliä, jotka kestää säidenvaihtelut.
Sitten kaivoin, kukkapenkkiä varten, vanhan maan pois jättäen kuitenkin pienen n. 10 cm kaistaleen savimaata tukeen tota tiilirivin kukkapenkin puoleista reunaa. Toista reunaahan tukee nurmikko.
Penkkiin meni multaa, ei mitään turpeensekaista, vaan oikeen multa-multaa, about 14 isoa säkillistä.
Pohjustus oli fyysisesti kova urakka, kun yksin sen tein, mutta kyllä se kannatti !
Yläreunassa näkyvien kukkapurkkien takana olevalla osuudella, missä toi meitin Viivi luuraa eli naapurin välinjakaja-aidan kupeessa, kukki krookukset ja tulppaanit sitten vähän myöhemmin keväällä.
En oo muuten ikinä saanut tulppaaneja, sen paremmin kuin muitakaan sipulikukkia, kukkiin ekan vuoden keväällä. Istutan ne aina liian syvään =).
Noi pikkuruusut ostin yhden Tamperelaisen puutarhan, Muotialan puutarha, kesäkukkien loppuunmyynnistä. Naapurin välinjakaja-aidan kupeessa, tossa oikeessa yläkulmassa, kasvoi iso Särkynyt sydän ja sen vieressä muutama Kuunlilja.
Nää kuvat on vähän huonoja. Ne on mun ekalla digikameralla otettuja, eikä kuvaaja ollu ihan tehtäviensä tasalla. Kyllä niistä silti selvän saa.
Huomaatkos ton meidän "linssiluteen" tossa tiilireunuksella lymyämässä.
Pikkuveljen kissasiskokset, KainoVieno, oli meillä hoidossa. Ne on niin samannäköiset, ettei velipoika erottanut niitä toisistaan ja siksi pikkuveli kutsui niitä kumpaakin KainoVienoksi.
Tiedätkös muuten kuka sarjakuvahahmo on KainoVieno ?
Kumma kyllä, mää erotin ne toisistaan. Kai mulla on sitten sen verran enemmän tota kokemuksen tuomaa "kissasilmää".
Tällainen oli näkymä "takapihan" puista eli talo on ihan metsän rajassa. Talon paikka on tosi ihana, vahinko vaan, että se on Pälkäneellä.
Oikeestaan tähän postaukseen on ihan pakko laittaa vielä muutama kuva erään paikallisen vanhan pariskunnan, ovat yli 80 vuotiaita, talon pihasta. Se on sellainen piha, etten siitä ikinä kevät-, kesä- ja syksyaikaan päässyt ohitse pysähtymättä. Ovat saaneet siitä pihastaan useammankin "Kaunein piha"-tunnustuksen. Enkä yhtään ihmettele.
Rakastan Sammalleimua !
Kommentit