Kirjoitettu 9.9.2007.

Muutama kuva siltä ajalta, kun saatiin asua rivitalossa Pälkäneellä. No, siellä asumisesta minulla
ei ole oikeastaan muita hyviä muistoja kuin se asunto ja sen rivitalon sijainti.

Teen tämän postauksen erään tosi hyvän blogiystäväni piristykseksi.




Kaikilla meillä on omanlaisensa vihreäpeukalo. Eivät kaikki ole puutarhureita tai hortonomeja taidoiltaan. Asenne ratkaisee ! AINA !

886614.jpg
Kevättalvella 2005.

Tossa vasemmalla näkyy se mun tiilistä tehty  (kesällä 2004)  kukkapenkin reunus talven jäljiltä. Talvesta ja kevätroudasta huolimatta tiilet pysyi paikoillaan. Jos en ihan väärin muista, niin niitä on tossa reunuksessa 48 kpl. Suunnittelin ton reunuksen niin, että nurmikko olisi täsmälleen samassa tasossa ja siten helppo leikata; leikkurin toisen puolen renkaat kulki ton tiilitason päällä.

Touhu eteni seuraavanlaisesti:
Koska se nurmikon pohja oli sellasta kovahkoa savimaata, jossa oli vain ohut multakerros päällä, se oli helppo lapiolla "leikata" suorareunaiseksi. Käytin apuna linjanarua, että sain sitten ladottua tiilet suoraan linjaan vierekkäin.
Kaistaleen syvyys oli n. 20 cm ja jotakuinkin tiilen pituuden verran leveä. Pohjalle laitoin paksun juurimaton 
niin, että montun reunatkin tuli matotettua. Inhoan sydämeni pohjasta sellaista kivistä tehtyä kukkapenkin reunaa, jossa rikkaruohot kasvaa tiilien/kivien välistä.

Maton päälle lapioin n. 10-15 cm hiekkaa, jonka päälle ladoin tiilet. Tiilet ostin ihan K-raudasta; sellaisia tiiliä, jotka kestää säidenvaihtelut.
Sitten kaivoin
, kukkapenkkiä varten, vanhan maan pois jättäen kuitenkin pienen n. 10 cm kaistaleen savimaata tukeen tota tiilirivin kukkapenkin puoleista reunaa. Toista reunaahan tukee  nurmikko.
Penkkiin meni multaa, ei mitään turpeensekaista, vaan oikeen multa-multaa, about 14 isoa säkillistä.


Pohjustus oli fyysisesti kova urakka, kun yksin sen tein, mutta kyllä se kannatti !

886606.jpg

Yläreunassa näkyvien kukkapurkkien takana olevalla osuudella, missä toi meitin  Viivi  luuraa eli naapurin välinjakaja-aidan kupeessa, kukki
krookukset ja tulppaanit sitten vähän myöhemmin keväällä.
En oo muuten ikinä saanut tulppaaneja, sen paremmin kuin muitakaan sipulikukkia, kukkiin ekan vuoden keväällä. Istutan ne aina liian syvään  =).

886674.jpg


886595.jpg

Noi pikkuruusut ostin yhden Tamperelaisen puutarhan, Muotialan puutarha, kesäkukkien loppuunmyynnistä. Naapurin välinjakaja-aidan kupeessa, tossa oikeessa yläkulmassa, kasvoi iso Särkynyt sydän ja sen vieressä muutama Kuunlilja.          
            
886887.jpg


886815.jpg

Nää kuvat on vähän huonoja. Ne on mun ekalla digikameralla otettuja, eikä kuvaaja ollu ihan tehtäviensä tasalla. Kyllä niistä silti selvän saa.
Huomaatkos ton meidän  "linssiluteen"  tossa tiilireunuksella lymyämässä.

886594.jpg


886592.jpg

Pikkuveljen kissasiskokset, KainoVieno,  oli meillä hoidossa. Ne on niin samannäköiset, ettei velipoika erottanut niitä toisistaan ja siksi pikkuveli kutsui niitä kumpaakin KainoVienoksi.
Tiedätkös muuten kuka sarjakuvahahmo on KainoVieno ?

Kumma kyllä, mää erotin ne toisistaan. Kai mulla on sitten sen verran enemmän tota kokemuksen tuomaa "kissasilmää".     

             
886654.jpg


886655.jpg


886670.jpg

Tällainen oli näkymä "takapihan" puista eli talo on ihan metsän rajassa. Talon paikka on tosi ihana, vahinko vaan, että se on Pälkäneellä.

Oikeestaan tähän postaukseen on ihan pakko laittaa vielä muutama kuva erään paikallisen vanhan pariskunnan, ovat yli 80 vuotiaita, talon pihasta. Se on sellainen piha, etten siitä ikinä kevät-, kesä- ja syksyaikaan päässyt ohitse pysähtymättä. Ovat saaneet siitä pihastaan useammankin "Kaunein piha"-tunnustuksen. Enkä yhtään ihmettele.

Rakastan Sammalleimua !

886637.jpg


886631.jpg


886632.jpg