1241353447_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Eiköös Äitienpäivä oo hyvä päivä aloittaa "uusi elämä" ja parantaa tapansa ? Mää ajattelin nimittäin tehdä niin.

Oon aikasemminkin luvannut hylätä Fabon (Facebook) ja palata tänne minne kuulunkin, mutta nyt se ajatus kypsyi tekemisen tasolle. Ei oo ihan tervettä roikkua siellä kaiket päivät (no ei nyt ihan) jonnin joutavien pelien takia. Ja kun ei siitä oikeestaan saa mitään. Siellä ei ole sellaista vuorovaikutusta kuin täällä. Oikeestaan se on sellaista "Hyvää päivää kirvesvartta" -löpinää.

No nyt lienee paikallaan pyytää anteeksi kaikilta Fabokavereiltani. Anteeksi! Tosiasia kuitenkin on, ettei siellä tule kirjoiteltua mitään syntyjä syviä, niin kuin täällä. Ja kaikkein tärkeinhän löytyy täältä:

Oikeat Ystävät !


Ja jotta ei perinne katkea, laitan tämän laulun sanoineen tänne:

Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.

Vain sydän äidin, tunnet sen,
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas
ja tuntee huoltas, tuskias.

Tääl' ihmismielet vaihtelee,
tääl' kiitos kaikuu, vaikenee.
Tääl' poljetaan ja moititaan,
jäät yksin yöhön unholaan.

On paikka missä lohdun saa,
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.

Pois moni kaunis mennyt on,
sä kauan tunsit kaipion.
Muun korvas aika minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.



(sanat Lydia Koidula, suom. Hilja Haahti)