Lisäyksiä tiistaina 14.7.2009.
Tää on piiiiitkä postaus. Toivottavasti jaksat lukea.


Täytyy kyllä sanoa, että onneksi !
Viime viikko meni niin vähillä yöunilla ja varsinkin to-pe ja pe-la yöt, että lauantaina alkoi unen puute jo verottaan voimia. Onneksi mulla oli niitä apuvoimia, muuten ei olisi mistään tullut mitään.

Kuvien ottoon en oikeen ehtinyt/jaksanut kiinnittää huomioo. Onneksi velipoika hoiti sitä hommaa aina vetämänsä ohjelman välillä, muuten niitä ei olis sitäkään vähää. Tässä on yksi olennaisemmista kuvista, jonka varmaan moni haluaa nähdä:

1247471576_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvasta puuttuu leivät ja ruokajuomat. Ne on eri pöydässä kun ei tohon ruokapöytään mahtunut. Tarjoiluastiatkin on vähän sitä sun tätä kun ei vadeille ollut enää tilaa, niin täytyi vähän soveltaa. Noi graavilohirullatkin olis pitänyt ehdottomasti olla vadilla, samoin graavisiika, mutta ne vadit ei kertakaikkiaan mahtunut pöytään.
Ruokalistakin muuttui vähän. Possunfileelle suunnittelemani pippurikastike vaihtuikin kanttarellimuhennokseksi (nam !) ja lihapyörykät pääsi siihen pippurikastikkeeseen. Salaattien määräkin lisääntyi oikealla metsäsienisalaatilla  (toinen nam !).


Lahjojakin sain: mun pyöränhankkimiskassa karttui huimasti. Itse asiassa niin paljon, että sillä summalla saa jo oikein hyvänkin pyörän kunhan nyt selvitän itseni kanssa sen pyörän tarpeellisuuden. Mulla on ihan hyvä pyörä, joka on toimittanut virkaansa moitteettomasti jo yli 20 vuotta. Oon tainnut sen mainita jo jossain aiemmassa postauksessanikin. Tosin sitä voisi Poitsu käyttää työmatkoihinsa jos mää ostaisin itselleni uuden.
Yks vaihtoehto olis tietty kuntopyörä. Se olis hyvä homma talvea ajatellen.

Muillakin lahjoilla mua muistettiin:

1247584409_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Toi kuva on tosi huono. Otan parempia kuvia kunhan kameran akut on latautuneet. Otan sitten kuvia korteistakin. Tässä on kumminkin yhden kortin tekstipuoli. Ihana ! Kiitos Vipsu !

1247468088_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

BTW: ihan ihmeellisen paljon sain 3D-kortteja. Ihasteltiin niitä ihan porukalla (tai siis ainakin Joukon kanssa Nauru).

Vaikka kaikki lahjat oli, siis ovat tietysti yhä, todella ihania, niin yksi lahja on ihan erikseen mainitsemisen arvoinen. Siihen liittyy oikein tarinakin:

Monikin täällä mun blogissani poikkeeva tietää jo Facebookin kautta, että Jouko ja minä puhutaan joka ilta pitkiä puheluita: lyhyemmät noin 1-2 tuntisia ja pisimmät muutamaa minuuttia vailla nelituntisia. Heh, pisin on tähän mennessä kestänyt 3:57:17.
No, mulla on puhelimessa niin huono akku, että se täytyy poikkeuksetta laittaa piuhan päähän kesken puhelun, siis kesken jo paljon lyhyempienkin puhelujen. Joukokin on jo siihen tottunut. Vaiko kyllästynyt ?

Noiden juhlien aikana me käytiin aina välillä Jiin kanssa tupakalla, tai siis Jii poltti ja mää olin seurana. Yhden tupakkatauon aikana hän antoi mulle tällaisen lahjapussin, saatesanoina:

"Tämä on meitä tiiviisti yhdistävä asia."

1247468867_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Sisältä paljastui tällainen kääre:

1247469111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Ja kääreestä tällainen kaunis keraaminen tuikkukuppi

1247584617_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


ja tuo tuikkukuppi sisälsi vielä jotakin

1247469650_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

eli siellä oli uusi akku puhelimeeni. Siis sellainen lahja jonka taatusti muistan koko loppuikäni.

Ihana mies ! Siis ihana !

Photobucket

 

Juhlat onnistui kaiken kaikkiaan hyvin. No, päivänsankarille sattui muutama moka ruokien suhteen ja kesken juhlien täytyi vaihtaa hamekin kun varsinainen juhlahame jäi todennäköisesti johonkin kiinni ja sen persukseen repes 15 cm reikä. Se ei kumminkaan paljon tahtia haitannut. Hameen vaihto vaan ja juhlat jatkui. Siis ainahan juhlissa jotain tapahtuu.

Hauskaa meillä kumminkin oli, ainakin mulle jäi sellainen käsitys siitä illasta. No, mulla oli varmaan kaikkein hauskinta. Tietokilpailussa oli sellainen osio jossa kysyttiin kymmenen kysymystä synttärisankarista ja mulla oli tosi hauskaa kun kävelin ympäriinsä ja kuuntelin joukkueitten pähkäilyjä.

Sit naurettiin velipojan ja pikkusiskon kanssa oikein sydämemme pohjasta kaiken maailman jutuille. Juu, tottakai siinä hauskanpidossa oli Jiikin mukana. Eikä se pelästynyt mun sukulaisiakaan niin paljoo, etteikö haluais niitä uudestaankin nähdä.
Aatelkaa nyt ! Jii tuli muitta mutkitta sellaisiin juhliin jonka juhlaväestä se ei tuntenut kun mut. Rohkee mies täytyy sanoo.

 

Ai niin. Pieni jälkikirjoitus.
Puhelimessani on uusi soittoääni. Kun tietty henkilö soittaa soittoääni on tällainen:

         


"Jag tänker på mysteriet dig
och under över alla under
att du älskar mig."

 

Josko tämä blogi nyt sitten palautuisi pikku hiljaa, ainakin liki pitäen, normaaliin päiväjärjestykseen. Oikein hyvää viikkoa kaikille !