liikunta ei sovi mun ruokavaliooni.
Oon sen kyllä aikasemminkin huomannut ja tänään se on sitten taas tullut todistettua. Olin pyöräilemässä päivällä ja sitten lähdin vielä käymään hautausmaalla. Bussilla tosin. Paluumatkalla kävelin hautausmaalta Keskustorille, matkaa muutama kilometri. Nyt sitten on ollut koko illan ihan hirveä nälkä ja tietysti oon syönyt kaikkea mitä käsiin on osunut.

Onneksi mulla ei oo jääkaapissa/pakastelokerossa mitään erityisen rasvasta. Söin mansikoita ainakin kilon ja laitoin vähän sokeria ja vispicremeä niihin. Sitten keitin saunakahvit ja söin sen kanssa siivun kokojyväleipää paahdettuna. Sit join vielä lasillisen piimää ja nyt on tietysti maha täynnä mitä se ei tietystikään saisi olla. Pieni näläntunne pitää mielen virkeänä ja antaa tietyllä lailla sellaisen hyvän fiiliksen. Sellaisen onnistumisen olon.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että olin pyöräilemässä ja muutenkin ulkona. Kyllä huomas, että oli ensimmäinen oikein lämmin päivä: porukat oli jo ehtineet käräyttään nahkansa. Näin mm. yhden miehen joka pamppaloi mua vastaan pelkissä shortseissa ja sandaaleissa ja oli melkein yhtä punainen kuin keitetty rapu. Sääliksi käy, mahtaa kaverilla olla tuskainen yö.

Nyt tuntuu siltä, että pikapuoliin hinaan luuni (ja läskini) tonne ihanaan, leveään sänkyyni. Ulkoilu teki siis tehtävänsä, uskoisin, että uni maistuu. Nyt täytyy vielä laittaa pyykit kuivuun ja sitten

Photobucket