Vaikka oonkin ollut hereillä jo monta tuntia ja aamukehveetkin, siis kahveet, juanu jo aikoja sitte. Poitsu lähti auttaan Velipoikaa muutossa. Pikkuveli muuttaa perheineen tonne 40 kilometrin päähän vähän rauhallisemmille kulmille sellaiseen kuntaan jossa on asukkaita n. 10 000.
No, onhan se niin, että siellä on mukavampi lapsensakin kasvattaa ja puhdas luonto on lähellä.

Tarttis tässä alkaa jotain puuhasteleenkin, jos ei muuta niin siivoon tota vaatehuonetta, jota ei parhaalla tahdollaankaan voi huoneeksi sanoa. Vaatekomero se on. Mun makkarin vaatekaappeihinkin mahtuu enemmän tavaraa kuin tohon ns. vaatehuoneeseen.
Täytyis tästä ihan tosissaan alkaa etsiin sellaista huushollia jossa olis vähän enemmän säilytystilaa. Mää oon viime vuosina hävittäny kaikenlaista tavaraa niin paljon, ettei sitä usko kukaan ja silti on aina vaan liian vähän tilaa. En oo meinaan missään nähnyt näin onnettomia säilytystiloja kuin tässä asunnossa ja tää on sentäs kolmio.

Muutenkin tän huushollin kunto alkaa ottaan päähän. Täytyis maalata keittiön kaapit ja vähän tapetoida sieltä, täältä jotta tää alkais näyttään taas ihmisasunnolta. Keittiön kaappeja oon maalannut joskus sata vuotta sitten viimeksi. Asuin silloin ensimmäisessä omassa huushollissa.
Pakko olis kumminkin itse yrittää se tehdä, kun ei oo varaa ottaa siihen mitään remonttimiestä tekeen. Velipoika olis tietenkin tullut avuksi, mutta eihän se voi tulla meille kun on allerginen kissoille !
Mitäs luulette, selvitäänkö me siitä urakasta Poitsun kanssa kaksin ?

Taidan mennä tästä keittään uudet sumpit ja miettiä sitä hörppiessä mitä alkais touhuaan vai alkaisko mitään.

Niin Töölön sairaalaan ei kuulu mitään uutta.