Aikuinen nainen pelkää verikokeen ottoa.
Siis mää pelkään tai oikeastaan inhoon sitä yli kaiken. Joka kerta tekis mieli huutaa ääneen kun sitä otetaan.

Varaan ajankin just siksi, etten joudu kauaa vartoon siä odotushuoneessa. Siellä kun yleensäkin on jonoa. Nimittäin mitä kauemmin joudun odottaan, niin sitä varmemmin lähden lätkiin kesken odottamisen. Kun taas mulla on aika varattuna, niin menen niin viime tipassa, etten joudu odottaan kuin minuutin, pari.

Juu, kyllä mää tiedän, että pitäisi istua ja odottaa varttitunti ennen sen verikokeen ottamista, mutta multa ei sais ikinä sitä verikoetta otettua jos sitä ohjetta olis pakko noudattaa.

Mihinkäs tää mun inhoni perustuu ?
No, siihen kun ei sitä verta tule. Ronkitaan ja sorkitaan monesta eri kohtaa, vaikka aina sanon, että tosta kämmenselästä saa kaikkein varmimmin.
- No, jos mää nyt vielä koittaisin tosta kyynärtaipeesta.
Sitten siitä kaivetaan aikansa ja sitten toisesta kyynärtaipeesta ja sitten 5 cm sen yläpuolelta ja sitten samasta kohtaa toisesta käsivarresta. Ja erikokosilla neuloilla. On siipineulaa, toiset käyttää nimitystä perhosneula tai joku muu semmonen, ja on tavallista neulaakin avomallia sum muuta. YÄK ! YÄK ! YÄK ! YÄK !

Ihan viime aikoina oon siihen varauksen lisätietoja-kohtaan laittanut, että verikoe tai -näyte (mulle ihan sama asia) otetaan oikean käden kämmenselästä.

Siellä laboratoriossa on tasan kaksi sellaista laboratoriohoitajaa, jotka ottaa sen verikokeen heti ja mukisematta siitä kämmenselästä. Usein käy just niin, että se joka huutelee mut nimeltä sieltä odotushuoneesta ja jonka olisi pitänyt ottaa se verikoe, etsiikin sit käsiinsä jomman kumman näistä kahdesta hoitajasta.

Nyt olis taas aika varata aika sinne verikokeen ottoon. YÄK !

Pienet on ihmisen murheet tän maailmankaikkeuden rinnalla.


Ja taas asiasta toiseen.


Ta-daa ! Keitinpä eilen illalla kattilallisen puuroo. Mikäs siinä sit niin ihmeellistä on ? No, kun keitin Helmi-puuroo. Äite sitä aina teki silloin kun olin kakara. Sit me "löydettiin" se uudelleen Poitsun kanssa noin 20 vuotta sitten ja siitä lähtien sitä on aina silloin tällöin yhdessä tehty.

Jaa niin mitääs se on ? Se on perunasuurimoista tehty, maitopohjainen puuro, oikea herkku. Helmen nimen se on varmaan saanut siitä, että ne suurimot saa kypsyttyään sellaisen kuultavanvalkoisen värin. Ne on ihan niin kuin pieniä helmiä.

Ja se on kuulkaa hyvää !

 


Myspace Comments