Myspace Comments

Mun isäni on maalaistalosta kotosin ja siähän me kakarat  (serkukset) mentiin pitkin maita ja mantuja kaiket kesät ja loma-ajaat. Meitoli aika kööri, ku isällä on 5 veljee ja 3 siskoo ja siihen aikaan niistä jo joka toisella oli kakaroita. Tai siis lapsia.
Varsinkih heinäntekoaikaan meitoli siä yhtä aikaa mahrottoman paljon, kun isän sisko asu perheinee samassa pihapiirissä, omassa talossaaj ja niilläki oli sillon jo 5 lasta. Mukuloita siis riitti joka kokosta, meitoli ainakin kymmenen ja siihev viä toistakymmentä aikuista päälle. Että meinaan sitä väkee oli. Petipaikkojakit täyty suunnitella jos jonkunnäköstä. Määkin nukuin semmosessa petissä, jossoli kaks nojatuolia vastakkai ja hyvin sain unen. Olikit tosi hyvä peti.

Päärakennus oli suuri, vaikka huaneita oli lukumääräsesti vähä. Ulko-ovi sijottu talon keskelle ja siitä kum mentiin sisään, niin ensin oli kuisti ja sittes semmone välieteine josta meni kolme ovee: vasemmalle isoooooooooon pirttiin, keskimmäisestä melken yhtä isoon keittiöön ja oikeenpualimmaisesta toiseen kamariin, takakamariin. Meillei oo koskaan puhuttu kammareista, vaan kamareista. No keittiöstä meni tiätty sik kans ovet pirttiin ja toiseen kamariin, etukamariin.

Mää olin tän jutun tapahtuma-aikaan jotai 3-4 vuotias ja taas tiätty maalla kesää viettämässä.

Sinä päivänä oli mummulla leipomispäivä; se leipo hapalleipää ja riävää kerrav viikossa pirtin isolla pöydällä ja paisto ne tiätty leivinuunissa joka näytti pikkulikasta ihan hirveen suurelta. No iso se olis viäläkin, jos meinaan olis, mutta kun ei koko talookaan enää oo. No, se on jo toinen tarina.

Takas siihen leipomisee.
Mummu kul leipo, nim mää juaksin sellasta ympyrää; eteine-keittiö-pirtti-eteine-keittiö-pirtti ja joka kiarroksella pyysim mummulta hapalleipätaikinaa. Se oli ilmeisestikis sillon mum miälestä hyvää

.

No, mummu sano sitte isälle, että onkoos tolle likalle tarpeellista antaa tota hapalleipätaikinaa niin paljoo. Jos siitä tulee vaikka maha kipeeks. Isä tuumas, että älä nys si anna enempää vaikka pyytäsinki.

No seuraavalla juaksukiarroksellani mää sit taas pysähdyim mummun tykö ja pyysin sitä hapalleipätaikinaa. Mummu vastas: "Ei sitä voi niin paljoo syädä, siihem pian kualee."
Mää kattoin mummua, enkä puhunum mitää, vaaj jatkoin
taas vaan juaksemista. Muutaman kiarroksej jälkeen pysähdyin taas mummun tykö ja tuumasin, että: "Anna mummu mulle viäläkin sitä kualee !"


Myspace Comments