Ja niin sitä sitten taas alkoi uus viikko. Kyllä tää aika menee tässä iässä ihan siivillä. Ei tartte paljon miettiä tulevia suunnitelmia. Ne on tuota pikaa jo menneitä suunnitelmia.

Eilinen ehtoo meni taas niiden 3D kuva-arkkien limpsomisessa ja sain pari kuvaa valmiiksikin. Tai siis leikattua. En tiä saanko koskaan niitä kortteja valmiiksi asti, mutta onpahan kuvat leikattuina. Kuinkahan niistä raskii luopuakaan, kun se on ollut sellaista äheltämistä ?
Niskakin taas ilmoittelee itsestään. No, se on ollut mulla riesana jo parikymmentä vuotta. Noita ammatin tuomia "iloja". Sitä se tekee kun on kesäisinkin kanniskellut 4-5 kg juomia/ tarjottimellinen. Yhdellä kädellä kannettavaksi ihan tarpeeksi painava. Silloin kun olin vielä ihan vihreä alalla, niin ne tarjottimet oli ns. laivoja, siis ihan järkyttävän kokoisia joita joutui kantaankin niin, että piti oikeellakin kädellä pitää kiinni tarjottimen reunasta. Jos ne oli täynnä, niin painoa oli varmaan n. 6-7 kg.

Mun varsinainen päätyöhän ei ollut sitten enää myöhemmässä vaiheessa tarjoilijan työ, tein vähän muita ravintolatöitä, mutta kiireaikaan (lue: esim. terassiaikaan) otin prikan käteeni siinä missä muukin henkilökunta ja "juoksin" asiakkaitten tilauksia. Nehän ne mun palkkani maksoi.
Oon aina tehnyt kaikkia ravintolan töitä. Pienemmissä paikoissa se on käsittänyt myös vessojen ja lattioitten pesut. Eikä oo haitannut yhtään. Pääasia oli, että on aina jotakin puuhaa ollut. Jouten olohan on ihan vihon viimeistä.
Rakastin työtäni, olin siinä kuin kala vedessä, ja opiskelinkin vuosikausia ammattitaitoni eteen. Kurja juttu, että en voi koskaan siihen omaan työhöni palata, kun en voi enää vuorotyötä tehdä.
No sepä siitä. Johan tässä tulee ihan hiki kun töitä ajattelee.

 

 

Laitan tänne taas kuvia niistä leikatuista 3D - arkeista, kunhan toi päivä valkenee ja saan kunnon kuvia.