Torstaisinhan on kansallinen hernekeittopäivä, sitähän ei käy kiistäminen. Joillain se saattaa olla perjantai, mutta virallisesti se on siis torstai. Eli tänään.
(Se on ruattalaisilta lähtösin, mutta who cares !)

Kävin äsken hakemassa aineet kunnon keittoon. Tai siis luulin lähtiessäni niin. Toisin kuitenkin kävi. Tuli nimittäin selväksi, että palvipotkien tarjonta on aikas olematonta, etten sanoisi onnetonta, vaikka onkin kansallinen hernekeittopäivä.

Savuluita sitten loppujen lopuksi sain, vaikka eihän ne samaa asiaa aja kuin palvipotka. Hernekeittoonhan kuuluu nimenomaan palvipotka. No, hätätapauksessa joku muukin savuliha käy.
Kaikenlaisiahan versioita hernekeitosta nykyään näkee, jauhelihaakin jotkut käyttää, vaikkei jauhelihasta tehty keitto maistu ees hernekeitolle. Porkkanalla höystettyä en ymmärrä ollenkaan, mutta sipulilla höystetyn jotenkin. Tosin itse en laita keittooni sitäkään. Aineet on yksinkertaiset; herneitä, palvilihaa, vettä ja suolaa. Sinappia voi kukin lisätä omaan soppaansa, omalle lautaselleen.

Ajattelinkin kirjoittaa näiden lähikauppojen myymäläpäälliköille palvipotkattomuudesta. Niiden ei luulisi paljoa
vievän tilaa hyllystä, eikä vaadi suuria sijoituksiakaan. Jos lähden kauppahallista hakemaan potkani, tai siis sian potkan/potkia, niin se on aina lähikaupan häviö. Ja tietty ostan kaikki muutkin tarvikkeet sillä samalla reissulla, enkä lähikauppaan poikkeekaan. Noi ei muuten oo mitään pieniä lähikauppoja, vaan marketteja. Nii-in. Luulis niistä löytyvän, mutta kun ei löydy.

Eli siis palvipotka kunniaan lähikaupoissakin !


Hernekeitto, mallia Suomen puolustusvoimat.

 

Meillä on hernekeittopäivä vasta huomenna. Syystä siitä, että meille tulee sukulaisia ruokatestaajiksi. Jotenkin kesäjuhlaperinteenä on tarjota hernekeittoa alkuruoaksi ja siks mää tarjoon sitä nytkin. Vaikkei ne mitkään juhlat olekaan.
Juu-u, luit oikein ! Alkuruoaksi. Joo onhan se vähän tuhtia tavaraa.
Varsinainen ateria koostuu kalamurekepihveistä, täytetystä graavilohirullasta, salaatista ja keitetyistä perunoista. Jälkiruokana on Annen herkkupannari, hillo ja kermavaahto. Tiätty.

Hernekeittoo aion tarjota niissä kesäjuhlissakin, vaikka en sitä tohon listaani oo laittanutkaan. Se ei oikein sovi tyyliin:  Alkuruoaksi hernekeittoa... Hmph !

 

Vielä loppukevennys. Tää tapahtui joskus 40 vuotta sitten:

Äitini sisko oli sairaalassa ja heillä kävi
siellä maalla sitten kodinhoitaja tai joku muu kunnan lähettämä kotiapu. No, tämä kodinhoitaja teki sitten hernekeittoa ja kysyi serkultani Erkiltä, silloin 3 v., että: "Tykkääkös Erkki hernekeitosta ?"
Erkki ei ollut koskaan kuullutkaan hernekeitosta ja ajatteli, että se on jotakin kovinkin hienoa kun sitä toi kodinhoitaja tarjoaa. Joten poika nyökytti innokkaasti päätään: "Tykkääm mää helnekeitotta."
Poika sai sitten aikanaan hernekeittolautasellisen eteensä, katsoi lautaselleen ja tokaisi pettyneenä: "Eihän tää mitään helnekeittoo oo. Paputoppaahan tää on !"