Lounatuuli tuo pienen laulun,
kenelle tuuli kertoo sen ?
Niille, joilla on nauravat korvat,
ja joilla silmät on lapsien.
Selässä lounatuulen ajaa viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa sylissään hilpeät sävelet.

Sillä on pitkä sininen tukka
ja viikset auringon säteistä.
Sillä on hampaissaan kanelinkukka
ja siivet on pilvenhöyhentä.

Mitä se lounatuuli itkee ?
Se itkee mustia kaupunkeja,
se suree viivasuoria suita
ja nälkäisiä lapsia.

Mitä se lounatuuli nauraa ?
Se nauraa, jos joku on iloinen,
se nauraa, kun hyvän kaverin löytää
lohikäärme tai ihminen.

Lounatuuli tietää, että
Kiinassa lohikäärmeitten on maa.
Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa
ja nauraa ja narua hypätä saa.
Siellä tuhat silkki-ikkunaa,
katsoo kun maljoja kohottaa
tuhat lohikäärmettä nauravaa.
Ja kanelinkukkia varistaa
puu polulle, jolla vaeltaa
neitikäärme silmissään hopeaa.
Neiti vihreitä korviaan heiluttaa,
juo omenaviiniä makeaa......
Kas mitä se neiti kuulostaa ?
Lohikäärme nimeltä Anselmus,
on neidin uusi ihastus.

                                           Säveltänyt:  Kaj Chydenius
                                           Sanat:  Kaarina Helakisa