eilen ne paketit, 1 pieni ja 4 vielä pienempää, vihdoinkin lähti kohti uusia seikkailuja.
Villasukalta pyydän tuhannesti anteeksi: kyllä se sinun ensimmäinenkin viestisi
oli tullut minulle. Olin lukenut sen silloin heti, mutta en vaan muistanut koko asiaa. Enkä sitten ekassa etsinnässä löytänyt sitä.

Tämä minun sairauteni kun muun muassa pistää muistin välillä kovalle koetukselle. On vähän niinkuin dementiaa sairastaisi: muistaa vanhat asiat paremmin kuin uudet.

Mielialoja kuvaa hyvin sanat "Plääh, plääh" eli on ihan plääh olo ja sit omaa ärsytystilaa kuvaa hyvin sanat "Vali-vali".

Taannoin viesteilin ystäväni kanssa ja hän kyseli mitä kuuluu, johon vastasin: "Plääh, plääh !"  Kerroin sitten silloisesta tilastani ja lopuksi tokaisin "vali-vali", kun mua alkoi oma valitukseni ärsyttään.
Ystäväni sanoikin, että siitä saisi hyvän lentävän lauseen:

"Mitä sulle kuuluu ?"
"Plääh, plääh ja vali-vali !"


Käsityöt ei edisty juuri tämän vaiheen takia. Paljon olis keskeneräisten töitten listalla, mutta kun ei, niin ei. Kunto on taas vähän hutera. Oon yrittänyt iltaisin vähän neuloa, mutta vain sellaisia kevyitä ja pieniä neulomuksia, niinkuin vauvan vaatteita. Vien ne kaikki sairaalan lastenosastolle, jotta tulevat käyttöön, kun ei lähipiirissä ole niille käyttäjää.

Haaveilen siitä joululahjahuivista äidille, mutta nyt en pysty niin painavaa neulomaan, enkä myöskään aloittamaan sitä omaa puseroani, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee. Lankojakin niihin pohdiskelen vielä: haluan, että ne tulee tehtyä sellaisista langoista, että ovat sitten mieluisia.

Ja onhan sitä sitten vielä
olemassa ne uuden joulun (=uusi vuosi) lahjat vuoden vaihteessa ja se Nuutti-pukki (olikos se peräti viikko Loppiaisesta ?). Ne on niitä vanhan kansan juttuja ne, mutta eipä niitä pidä unohdettaman.