Kirjoittaja
Anne 
Pipa päässä rotvallir reunalla ja musa taskussa pulteriairalla. Nääs ! Viiskymppisen "vanhan nahan" elämän soosia ja soppaa. Kaikenmaailman sähellyksiä ja ähellyksiä maukujaisten keskeltä.
Kulkijalla päivänkakkara on vain,
se on muistona tästä pikku matkastain.
Päivä kerrallaan,
kukka rinnassaan,
tässä tulee taivaanrannan kulkija.
Annen-sp(ät)luukku.com
|
15.07.2008 - 12:24
Suru on suuri ja tuska välillä ihan sietämätön, mutta yritän kuitenkin jatkaa elämää tässä blogissa. Karhu sahaa kahteen suuntaan - blogiin kirjoitan sitten kun siltä tuntuu.
Eräs blogiystäväni sai mut tajuamaan, että Katili ei varmaan olisi halunnut, että me syöksyisimme ihan uppeluksiin.
Hän sanoi myös, että: "Eikö Katili kuitenkin jättänyt, tuskan ja mittaamattoman surun lisäksi, lämpöä ja välittämistä ?"
Niinhän se on, että Katili oli voimakkaasti tunteilla elävä ihminen; laulujen, kuvien, runojen ja tarinoiden kautta. Aina hän välitti, ihan aina. Apua ja tukea sain aina kun sitä tarvitsin ihan kaikissa asioissa, suurimpana sielunsisaruuden syynä oli varmaan kuitenkin tämä sairastamamme sairaus.
Joka kantilta katsottuna hän jätti suunnattoman aukon jälkeensä, ei pelkästään blogiensa osalta.
Koskaan en häntä unohda.
Vanhan kansan sanoilla
"Iloa pintaan vaikka sydän märkänis !"
09.07.2008 - 15:45
Rakas ja tärkeämpääkin tärkeämpi blogisiskoni on poissa. Hän taipui vaikean sairauden edessä ja on nyt päässyt kaipaamaansa rauhaan.Kati
In Memoriam
8.7.2008
Me menetimme ihanan ja taiteellisesti lahjakkaan ihmisen. Räiskyvän ja avoimen naisen, rohkean ja vilpittömän.
Tutustuin Katiin täällä blogimaailmassa, niin kuin niin moni muukin. Kommentoin ensimmäisen kerran Vuoristoradalla-blogin postausta hänen sähköpostiinsa 4.1.2007.
Olimme kohtalotovereita tällä piinaavalla bipomatkalla. Kati jaksoi aina kannustaa kun paha olo salakavalasti yllätti ja yritin parhaani mukaan olla hänelle hyvä ja kannustava ystävä.
Rakastin ja rakastan Katin laulua, runoja ja pakinoita ja uskon, että jokainen joka häneen on blogin kautta tutustunut on tutustunut myös siihen taiteilijasieluiseen Katiin. Toisen blogini blogikuvakin, fraktaali, on Katin tekemä ja Katin kamerasta on nämä kaksi muutakin kuvaa lähtöisin.
Kati antoi minulle lempinimeksi blogisisko ja kannan sitä ylpeänä siitä, että olen saanut hänet tuntea. Surullinen ja sanaton on olo. Nyt tiemme erosivat, mutta me tapaamme vielä.
Koska Kati oli rokkimimmi ja bluesmimmi, niin uskon, että hän saa tämän Eino Leinon runonkin rokkaamaan.
On elon aika lyhyt kullakin,
siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle !
Maa maahan jää, mutt' sielu taivahalle.
Haluan mitä lämpimimmin ottaa osaa, sekä tukea ja lohduttaa rukouksin, Katin tytärtä, Katin siskoa ja koko heidän perhettään heidän suuressa surussaan.
Anne
|
Käyneitä 28.10.2006 lähtien:
Silloin kun ei oo muutakaan tekemistä
Katili In Memoriam 8.7.2008
Katili In Memoriam 8.7.2008
Katili In Memoriam 8.7.2008
|
