Kirjoittaja
Anne 
Pipa päässä rotvallir reunalla ja musa taskussa pulteriairalla. Nääs ! Viiskymppisen "vanhan nahan" elämän soosia ja soppaa. Kaikenmaailman sähellyksiä ja ähellyksiä maukujaisten keskeltä.
Kulkijalla päivänkakkara on vain,
se on muistona tästä pikku matkastain.
Päivä kerrallaan,
kukka rinnassaan,
tässä tulee taivaanrannan kulkija.
Annen-sp(ät)luukku.com
|
27.10.2006 - 13:17
Hello, hello, hello !
Onnistuihan se sit kun asiaan oikein paneutui. Meinaan tää blogin luominen. Seuraavaksi täytyy paneutua kuvien lisäämisiin yms. juttuihin.
Ensin kuitenkin pikainen esittely tän blogin emännästä:
Oon liki viiskymppinen naiseläjä, joka on elämänsä aikana kerennyt kiertään muutakin kuin tahkoa. Asustelen poikani (21v.) ja 5 kissan kanssa kolmiota Tampereen Hervannassa.
Ammatteja on kaksikin: hovimestari ja pukineidenvalmistaja-vaatturi eli ammattikoulujen penkkejä on tullut hinkattua (6+3 vuotta). Tällä hetkellä elelen kuntoutustuella (sen entinen nimi kaiketi on työkyvyttömyyseläke); olen pitkäaikaissairas jonka sairaus on sellaista parantumatonta laatua. Elän kuitenkin toivossa, että jonakin päivänä olisin kuntoutunut niin paljon, että pääsisin takaisin työelämään.
Ammateistani tuo ravintolatyö on se joka minua on pääasiassa elättänyt. Sitä olen tehnyt yli 20v.
Tuota toista ammattiani harjoitin 1990-luvulla, kun pidin omaa putiikkiompelimoa
- mittatilaustöitä,
- sarjatöitä ja
- myynnissä vähän kankaita ja ompelutarvikkeita,
mutta se työ kävi liian raskaaksi. Palauduin ravintolatöihin joista pidänkin kuin hullu puurosta.
Kaikenlaisia käsitöitä olen tehnyt koko ikäni, kuitenkin lähinnä ompelen, koska olen tehnyt niitä mittatilauspukineita työksenikin. Ensimmäisen, ikuisiksi ajoiksi muistoihini painuneen, ompelutilaustyöni tein 12 vuotiaana: tummanruskeat vakosamettihousut äidilleni, jotka menivät pilalle siksi kun en tarkistanut, että kummankin lahkeen nukan suunta olisi sama.
=D
Nykyisin kiinnostuksen kohteina on ompelemisen lisäksi ruoanlaitto, se nyt liittyy vahvasti toiseen ammattiinikin, ja neuletyöt ja kissat. Varsinkin toi kissaviisikko joka meillä asuu.
Yritän siis verestää muistiani neuletöitten tekemisestä, mutta se on huomattavasti hitaampaa kuin aiemmin ja aiheuttaa joskus hampaitten kiristelyä. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta !
Lisäksi olen tehnyt kudonnaisia (itselläni on kangaspuut, jotka on pölyttyneet viimeiset vuodet varastossa) ja joistakin niistä itsetekemistäni kankaista olen ommellut vaatteita. Myös lamppujen varjostimia olen verhoillut, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle, kun se käy liikaa sormiin.
Ruoanlaitto ja kaikenlaisten juhlien ja kissanristiäisten järjestäminen menuineen ja somistamisineen on myös minun juttuni. Nautin suunnattomasti kun saan ihmiset viihtymään ja nauttimaan olostaan.
Siinähän ne tärkeimmät varmaan tulikin.
Tervetuloa blogiystäväkseni, hymyillään kun 'tavataan' !
Toivoo Anne.
"Elämä on kuin sipuli;
kuorin sitä kerros kerrokselta ja aina välillä itken.
Elän elämäni hymyillen, hymyillen läpi kyynelten.
Eihän elämä ole vain yhtä juhlaa,
vaan se on myös ruusuilla tanssimista."
Kehittelin oman blogini nimen monimerkitykselliseksi joka, toivottavasti, luo sellaisen laajan kuvan minusta ja elämästäni.
Saumat
merkitsee mahdollisuuksia/mahdottomuuksia elämässä, esim. tamperelainen sanoo: "Ei oo mitää saumaa tehdä/saada sitä tai tätä.", sekä tietenkin käsitöitä.
Soppa
liittyy myös elämääni, esim. "No, johan oon taas sopan keittäny", sekä ruoanlaittoon. Niitä ei pahemmin oo täällä pilkahdellu, mutta jos sit joskus aloittaisin senkin.
Sydämen asiat
on sydämen asioita; niitä elämäni tärkeitä asioita.
|
Käyneitä 28.10.2006 lähtien:
Silloin kun ei oo muutakaan tekemistä
Katili In Memoriam 8.7.2008
Katili In Memoriam 8.7.2008
Katili In Memoriam 8.7.2008
|
