Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917  Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta  1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen.  Saman vuoden marraskuun alussa  bolševikit  olivat  kaapanneet vallan Venäjällä,  jonka vuoksi katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä. Itsenäistymisen toteuttamistavasta oli erimielisyyksiä: porvarillisten puolueiden mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi, kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Tämän vuoksi eduskunta hyväksyi  P. E. Svinhufvudin  porvarillisen senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen äänin 100-88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan.

Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismailta sekä Ranskalta ja Saksalta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta reilua vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.

Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937.

Tääkin laulu varmaan kuullaan tänään. Hyvä niin, se saa ajatteleen näitä meidän juuria.